9/20/2016

Vihkiminen

Päätin jättää blogissani vihkikirkon paljastamatta. Osa varmasti arvasi sen jo etukäteen. Meidät vihittiin ihanassa, intiimissä ja tunnelmallisessa Kulosaaren kirkossa. Kirkko oli meidän vierasmäärällemme juuri sopiva, sillä montaa tyhjää penkkiriviä ei ollut. Nappivalinta sulholta :). Vihkiminen alkoi klo 14.00, joka on mielestäni todella hyvä ajankohta. Ei liian aikaisin, eikä liian myöhään.

Seuraavaksi kurkataan siis hääpäivän tärkeimpään osuuteen; vihkimiseen 
 (pahoittelen kuvien laatua) 

Sulhanen saapui kirkolle bestmanien kera noin puoli tuntia ennen vihkimisen alkua. Hän tervehti ja otti vieraita vastaan. Kaasot saapuivat kirkolle samoihin aikoihin. He jakoivat vieraille kirkko-ohjelmat ja toimittivat miehille vieheet. Noin 10min ennen vihkimisen alkua vieraat olivat saapuneet ja istuneet kirkon penkeille. Samoihin aikoihin sulho, bestmanit ja kaasot asettuivat kirkon etuosaan odottelemaan. Oli hauska nähdä kuvia, joissa sulho naureskelee ja on vielä rennommalla fiiliksellä. Kun pappi saapui, muuttui sulhon ilme vakavammaksi ja jännittyneeksi. Tässä tunnelmia kirkosta:
Me lähdimme isäni kanssa hyvissä ajoin kirkolle hotel Fabianista. Jäimme taksiin odottelemaan kirkkoa lähellä olevalle parkkipaikalle, sillä olimme niin aikaisin perillä. Tiesin, että kirkon ovet sulkeutuvat vasta 5 minuuttia ennen vihkimisen alkua, enkä halunnut vieraiden näkevän minua etukäteen. Otimme taksissa isäni kanssa muutaman selfien ja naureskelimme taksikuskin kanssa. Oloni oli jännittynyt, mutta kuitenkin yllättävän rauhallinen. Noin 13.56 saavuimme kirkon pihalle, jossa suntio oli meitä vastassa. Nousimme taksista hetkeksi kirkkohuoneeseen odottelemaan (varsinaista sakastia ei Kulosaaren kirkossa ole) ja asetuimme sitten ovien ulkopuolelle. Suntio suoristi pukuni helman ja hunnun, jonka jälkeen hän kävi huikkaamassa kanttorille kaiken olevan valmiina aloitusta varten. Tässä vaiheessa alkoikin jännittää hieman enemmän. Prinsessa Ruusunen kaikui uruista ja kirkon ovet aukenivat.

Oli aivan mieletön tunne nähdä kaikki rakkaat ihmiset kokoontuneena meidän hääpäivää varten. Jo pelkkä tämän postauksen kirjoittaminen saa silmät kostumaan. Oli myös mahtavaa, että kaikki pääsivät kirkko-osuuteen mukaan. Jotenkin sain kuitenkin tsempattua itseni, en herkistynyt kyyneliin. Isäni ei astunut helmalleni ja minäkään en kompastellut siihen. Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin.
Kulosaaren kirkko on melko pieni, joten käytäväkin on todella lyhyt. Kävely tuntui menevän todella nopeasti ja ehdin vasta kunnolla katsoa sulhoa alttarille saavuttuamme.
Alttarilla otin sulhon käsikynkkään ja keskityin kuuntelemaan papin puhetta. Huomasin, että pappiakin jännitti ainakin aluksi. Hän puhui todella kauniisti ja hieman omaperäisesti. Puhe oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Pappi kertoi hauskasti miten tapasimme, joka nauratti juhlaväkeä. Hän kuvaili myös ihanasti sitä, mitä olimme kertoneet toisistamme, rakkaudesta ja parisuhteestamme. Tunnelma oli todella rento ja hyvä heti kirkosta lähtien. Parempaa pappia emme olisi voineet toivoa. Yleensä hääpuheesta ei välttämättä jää mitään muistikuvaa, mutta me ja vieraat ovat muistelleet miten hyvin se jäi mieleen. Olimme valinneet vihkiseremoniaan ihanan, kauniin korinttilaiskirjeen:

1.Korinttolaiskirje:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. 

 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, 
kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.   

Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. 
 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus
Vihkiminen kesti kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia. Aika meni todella nopeasti. Alttarilla oli kyllä aika uskomaton fiilis, että tässä sitä nyt ollaan. Olin miettinyt jo valmiiksi mitä pappi meistä kertoo ja miten vihkikaava menee. Olimme niin onnellisia, että hymyilimme koko seremonian ajan. En muistaakseni herkistynyt kuin vasta sanottuamme tahdon.

Ensisuudelma avioparina!  
Oli mahtavaa, kun kirkko kaikui raikuvista aplodeista. 
Suosittelen ehdottomasti niitä kirkon "ohjelmaksi"!
Iloisen trumpettisävelmän saattelemina kävelimme alttarilta vaimona ja miehenä.
Viimeinkin naimisissa! 
Oli sadunomainen fiilis kävellä ruusunterälehtisateessa kirkon portaita kellojen soidessa!
Tuleville morsiamille: 
Näin jälkikäteen on helppo sanoa, mutta älkää turhaan jännittäkö vihkimistä, hyvin se menee!

Jatkuu...

Hääpäivän aamu ja valmistautuminen

Hääpäivän aamuna heräsin noin puoli seitsemän aikoihin. Tuntui jotenkin oudolta; tänään on se päivä, jota olimme odottaneet yli kaksi vuotta. Ihailin hääpukuani, kävin suihkussa ja hain aamupalan huoneeseen. Meikki ja kampaus oli sovittu klo 8.15, jonne lähdin kävelemään noin kasin aikoihin. Ulkona satoi hieman, sää oli raikas.
Taustaa:
Olin aika epäonninen morsian useiden peruutusten johdosta. Yksi peruutus tuli Q-hairilta. Olin nimittäin alun perin varannut kampauksen senior stylistilta. Varatessani koekampaukseen aikaa selvisi, että hän on lopettanut ja senioreita ei ollut enää saatavissa hääpäivällemme. Minun oli siis pakko valita junior stylisti, mutta ajattelin että tietysti hän osaa tehdä yksinkertaisen kiharakampauksen. Jo koekampauksessa aloin epäröimään juniorin taitoja ja sitä miltä lopputulos näyttää hääpäivänä. Testasimme koekampauksessa vain kiharoiden kokoa, mutta kampaaja vaikutti muutoinkin hieman epävarmalta enkä valitettavasti saanut kovin kokenutta kuvaa hänen taidoistaan.

Myös koemeikki meni ensin pieleen.  Ensinnäkin meikkaaja kertoi, että aikaa koemeikille on vain 10 minuuttia, koska seuraava asiakas on tulossa!!! Kyse ei ollut minun myöhästymisestä, vaan kampaus aloitettiin 30 min myöhässä, jonka johdosta meikille jäänyt aika jäi minimiin. Minulla oli useampi kuva siitä, millaisen meikin haluan. Meikkaaja valitti, että ei tällaista meikkiä voi tehdä sinulle, koska silmäsi ovat noin pienet. En muista mitä muuta hän mainitsi, mutta eipä jäänyt kovin mukavaa mielikuvaa tästä asiakaspalvelusta ja kymmenessä minuutissa sutaistu koemeikki näytti aika kauhealta. No jäin sitten odottamaan toisen asiakkaan tuloa ja lähtöä ja kokeilimme meikkiä uudelleen. Tällä kertaa hän kuunteli millaisen meikin oikeasti haluan, oli pienet silmät tai ei. Olinkin tyytyväinen tähän toiseen kokeiluun. Minulle jäi kuitenkin hieman epävarma olo, mutta aikaa hääpäivään oli enää reilu 2 viikkoa, joten uutta kampaajaa & meikkaajaa en olisi varmaan saanut. Olihan tämä tosi harmillinen juttu, koska totta kai minua stressasi se, että miltä näytän hääpäivänä. Meikki ja kampaus on mielestäni kokonaisuudessaan todella tärkeitä asioita! Hyvää kampaajaa ja meikkaajaa on muutenkin vaikea löytää. Valitsin Q-hairin, sillä sisareni kävi siellä viime vuonna hääkampauksessa ja meikissä. Mielestäni hänen look oli erittäin onnistunut.

Hääpäivänä:
Saapuessani Q-hairiin, aloitimme kampauksesta.  Kampauksesta tuli ihan hyvä, ei täydellinen. Ensinnäkin minulle laitettiin liikaa muotovaahtoa, joka sai hiukset tahmean tuntuisiksi ja niistä tuli raskaat. Arvasin, ettei kampaus kestä koko päivää. Lisäksi olin ostanut pidennykset volyymiä ja pituutta varten, mutta kampaaja leikkasi ne omien hiusteni pituiseksi. Hiuksiin jäi takaa hieman ihmeellinen kierre. Mainitsin asiasta, mutta kampaaja ei ilmeisesti saanut tai jaksanut sitä enää korjata. Asialle ei sitten voinut enää siinä vaiheessa mitään, joten sillä mentiin. Meikistä tuli kampausta parempi, mutta ei siitäkään mielestäni erityisen hyvää. Valitettavasti en omien kokemusteni perusteella voi kyseistä paikkaa suositella. Tunsin itseni kauniiksi hääpäivänä, mutta olisin varmasti onnistunut tekemään itse vielä paremman lopputuloksen.

Toinen kaasoni otti samassa paikassa kampauksen, josta tuli mielestäni tosi kiva. Hänellä oli eri tekijä kuin minulla, en ole varma oliko kyseessä senior vai junior :D. Toinen kaasoni kävi taas omalla tutulla kampaajallaan laitattamassa kampauksen. Sattumalta heillä molemmilla oli melko samantyyliset nutturakampaukset letillä. Koska toinen kaasoni oli ollut kipeä, en ollut vielä edellisenäkään iltana varma pystyykö hän tulemaan häihimme. Pyysin varmuuden vuoksi yhden ystäväni hotellille, joka olisi varmasti tarvittaessa voinut auttaa kaason tehtävissä.

Älkää ihmetelkö vaatteitani; Halusin loppuun saakka pitää mahdollisimman rennot vaatteet päällä ennen hääpuvun pukemista. Puin siis hotellille saavuttuani nämä päälle, koska tiesin hääpuvun olevan sitten hieman epämukavampi asu. Kuvasta näkee myös sen, miten yritän kampaustani fiksata.

Tapasimme hotellissa toisesta kampaamosta saapuneen kaasoni, jossa aloimme pikkuhiljaa valmistautua. Tuskailin kampaukseni kanssa, jolloin toinen kaasoistani tokaisi: "mitä väliä sinun kampauksellasi on". Olin vähän hämmästynyt, no olenhan päivän morsian, ehkä sillä jotain väliä kuitenkin on. Jos olisin ollut bridezilla, olisin heittänyt kaason pihalle. Myös loppuillasta samainen kaaso päätti huomauttaa miten lässähtänyt kampaukseni on. Itselle ei kyllä tulisi mieleenkään mainita mitään negatiivista morsiamelle hääpäivänä. Sain onneksi kampausta ja meikkiä hieman paremmaksi muokattua ja päätin, että en anna minkään pilata meidän päivää. Ja sillä fiiliksellä mentiin loppuun saakka!

Kuvaaja saapui hieman ennen kahtatoista.  Hänkin pääsi fiilistelykuvaan mukaan.
Hotellilla meille jäi hyvin aikaa. Luin ystävien ja sukulaisten ihania viestejä. Minua jännitti jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin olin itse ajatellut. Kimppu ja valokuvaaja tulivat noin klo 12 aikoihin. Otimme isäni kanssa first look kuvat, jonka jälkeen fiilistelimme ja skoolasimme kuohuvalla. Muut lähtivät edeltä kirkolle noin klo 13 aikoihin, isäni tilasi meille taksin hotellin eteen klo 13.20.

Tässä muutama hääaamun viesti:
"Moi kummityttö! Olethan huomannut, että pohjoisesta alkaen taivas kirkastuu...aurinko jo näkyy. Tästä tulee hieno päivä. Tsemppiä! t. Kummisetä"

"Rakensitte sillan sydämestä sydämeen, rakkauden linnaan, turvapaikkaan yhteiseen. Se seisoo horjumatta myrskyissä elämän te löytää saitte toisenne- löysitte tärkeimmän. 
Rakkaalle ystävälle ja hääparille Outille ja Mikalle onnea satumaisena päivänänne! 
Halusin vielä muistaa teitä näillä sanoilla ennen kuin sanotte tahdon!"

Tuleville hääpareille; vaikka jokin asia menisikin pieleen niin sitä ei kannata jäädä murehtimaan hääpäivänä. Hääparin kaunein "asuste" on hymy. Meidän päivä oli täynnä iloa, naurua ja rakkautta!

Jatkuu...

9/18/2016

Hääpäivän aatto

Olen kirjoittanut blogissani jonkin verran aikatauluista, asioiden suunnittelusta ja niiden tärkeydestä. Omasta mielestäni onnistuinkin aikataulullisesti melko hyvin, mutta hääviikolla tuli kuitenkin kiire hoitaa viimeiset asiat kuntoon. Minulla alkoi loma vasta keskiviikkona ja sulholla perjantaina. Keskiviikkona hoidin viime hetken ostoksia, joista kirjoitin täällä. Torstaille jäi kukat ja loput somisteet. Täytyy myöntää, että esim. paikkakortit kirjoitin torstai-iltana noin klo 23.30 niin nopeasti kuin pystyin. Emme "uskaltaneet" tehdä niitä aiemmin, sillä muutama vieras ilmoitti peruutuksia vielä hääviikolla.

Nämä kaikki kuitenkin jäi hääpäivän aatolle:

Perjantai-aamuna heräsin erittäin väsyneenä, ja oli aika lähteä hääpuvun sovitukseen! Huh, en olisi uskonut, että se jäisi niin viime hetkelle. Mutta näin kuitenkin kävi. Hääpuvun korjaus ei ollut onnistunut viidennelläkään korjauksella & sovituksella, joten vein puvun keskiviikkona Atelje Tuhkimotarinan Heidille, johon olisin halunnut viedä sen alunperinkin (pitkä tarina, kirjoitan myöhemmin hääpuvusta postauksen). Heidi oli muokannut puvun juuri sopivaksi (huh, mikä helpotus), joten saimme sen matkaan. Jatkoimme siitä ystäväni Elsan kanssa Dimoraan, josta ostin hiustenpidennykset. Sen jälkeen menimme meille tekemään vieraslahjoja, joita ei säilyvyyden vuoksi voinut tehdä aikaisemmin. Meille tuli aivan hirveä kiire niiden kanssa, sillä olimme sopineet Kulosaaren Casinon kanssa vievämme somisteet hääpaikalle noin klo 14 aikoihin. Tässä yksi kuva aaton kaaoksesta!
Isäni ja hänen avovaimonsa tulivat viettämään hääviikonloppua Helsinkiin, joten saimme heiltä kyydin ja ylimääräiset kädet ja jalat somisteiden kuljetusta varten. Pakkasimme auton, kävimme matkan varrella hakemassa somisteilmapallot ja viemässä tienvarsikyltit (joihin piirsin nopeasti O & M juuri ennen lähtöä). Niistä tuli loppujen lopuksi ihan kivat :). Casinolla kaikki oli kunnossa ja paikka näytti erittäin hyvältä. Testailimme mikkejä ja ohjeistimme somisteiden asettelussa hovimestaria.
Kulosaaresta jatkoimme yhdessä lounaalle, jonka jälkeen pakkasin hotellitarvikkeet ja häätavarat viikonloppua varten. Bestmanit saapuivat meille ja me puolestamme lastasimme jälleen auton ja lähdimme viemään Chocon hoitoon. Kävimme ostamassa sampanjat hääpäivän aamua varten ja hotellille saavuimme muistaakseni puoli seitsemän aikoihin. Huh, olipa työntäyteläinen ja kiireinen viikko! Näin jälkikäteen ajateltuna hääviikolla olisi tarvittu kaasojen apua, mutta en viitsinyt häiritä heitä. Pelkässä hääpäivässä oli kuulemma sen verran paljon hommaa ja toinen kaaso oli kipeä. Onneksi meillä oli erittäin hyvä apujoukko. Erityisesti isäni, hänen avovaimonsa, ystäväni Elsa, bestman Jyri ja tietysti sulho olivat aivan supereita mitä hääjärjestelyihin tulee!!! Emme mitenkään olisi pystyneet hoitamaan järjestelyitä sulhon kanssa kahdestaan jo pelkästään siitä syystä, että meillä ei ole autoa. Olemme todella kiitollisia kaikesta avusta!

Isäni ja hänen avovaimonsa majoittuivat myös Hotel Fabianiin, joka oli aivan huippua. Illalla rentouduimme yhdessä ja nautimme hieman viiniä. Sävytin vielä ennen nukkumaan menoa pidennykset ja vastailin ystävien ja sukulaisten tsemppiviesteihin. Oli ihanaa yöpyä perinteisesti eri paikoissa sulhon kanssa. Halusin rauhoittua ja viettää yön huoneessa yksin. Unta sain ehkä kolmen aikaan ja herätys oli klo 6.30.

9/14/2016

Paluu hääfiiliksiin

Minulla on ollut todella vaikeaa palata häiden pariin blogin puolelle. Häämasennuksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että emme ole vielä saaneet hääkuviamme. Haluaisin käyttää blogissani mieluummin ammattilaisen ottamia kuvia, kuin häävierailta saatuja kännykkäkuvia niiden laadun johdosta (vaikka niitäkin on ollut todella mukava nähdä, kiitos kaikille kuvia lähettäneille). En ole aivan varma kauanko kuvissa kestää, joten aloitetaan häiden fiilistely ainakin toistaiseksi vierailta saaduilla kuvilla. Pahoittelut siis blogihiljaisuudesta, pyrin kirjoittamaan postauksia jatkossa hieman tiheämmällä aikavälillä.

Hääpäivään on ihana palata aika ajoin ja olemme myös useamman vieraan kanssa käyneet päivää läpi. Päivästä jäi niin kauniit muistot, oli todella mahtavaa jakaa meidän tärkein päivämme läheistemme kanssa. Kuulostaa kliseiseltä, mutta olemme onnellisempia kuin koskaan. Me olemme nyt perhe. Elämämme isoimman juhlan järjestäminen tuntui välillä haastavalta ja ihmissuhteiden tärkeys korostui. Olemme todella kiitollisia kaikille upeille ihmisille, jotka meidän elämäämme rikastuttavat ja jotka ovat olleet tukenamme koko häiden ajan. Ne, jotka oikeasti osaavat olla iloisia toisten ihmisten puolesta, seisovat rinnalla myös silloin, kun elämä yllättää.

Pelkäsin hieman sitä, tuleeko häiden jälkeen "tyhjä fiilis". Sellaista ei ole kuitenkaan tullut. Ainoastaan häämatkan jälkeen Suomeen paluu ei tuntunut niin houkuttelevalta. Sekin asia on nyt korjattu. Mieheni täyttää ensi vuoden alkupuolella 30 vuotta, joten varasin meille ihanan kaukolomamatkan. Sitä odotellessa!!! Häiden jälkeen kalenteri ei muutenkaan ole tyhjentynyt, oikeastaan päinvastoin. Meille on koko syksyn ajan tulossa paljon rentoja illanistujaisia ja juhlia. Lisäksi järjestämme parin viikon päästä melko isot tuparit ja synttäreitänikin juhlitaan tässä kuussa. Täytän myös itse ensi vuonna pyöreät 30 vuotta. Emme ole vielä päättäneet vietämmekö yhdessä kuusikymppisiä, mutta ainakin niistä tulee lähes yhtä isot juhlat kuin häistämme! Olen viimeksi järjestänyt synttärijuhlat kun täytin 25 vuotta, joten ensi vuonna on megabileittein aika. Sain jo hyviä suosituksia juhlapaikaikoista Häät2016- ryhmästä!

Blogin kohtalosta en ole vielä päättänyt. Tietysti hääpäivä  ja ehkä muutamia muitakin juhlia käyn tässä syksyn aikana läpi. Ja tottakai blogissani käydään kurkkaamassa meidän super mahtavaan häämatkaankin! Hääpäivästä on loogisinta kirjoittaa aikajärjestyksessä. Seuraavassa postauksessa kerron lyhyesti siitä, mitä tehtäviä jäi hääpäivän aatolle ja sitten päästäänkin itse rakkauden päivään!
Upeaa loppuviikkoa kaikille! 
Terveisin, kaksi onnellista ♥