10/26/2016

Somisteet ja paperituotteet

Juhlapaikkamme Kulosaaren Casino on itsessään niin kaunis, että emme halunneet kuormittaa sitä liialla koristeilla (/krääsällä). Jotain pieniä juttuja halusin kuitenkin häihimme, jotka tein suurimmaksi osaksi itse. Halusin häissämme panostaa yksityiskohtiin ja siihen, että häävierailla olisi mahdollisimman tervetullut olo ja että myös heille jäisi yksityiskohdat mieleen. Saimmekin paljon kiitosta somisteista ja siitä, että kaikki oli niin hyvin suunniteltu. Koen, että onnistuimme somisteissa erityisen hyvin ja olen todella tyytyväinen! Työtä oli loppujen lopuksi aika paljon ja ahersimme vielä häitä edeltävänä aamuna täydessä vauhdissa. Onneksi saimme kaiken valmiiksi ajoissa mahtavien apujoukkojen avustuksella, kiitos! Kiitokset myös kaasoille ja bestmaneille hääpäivän tehtävistä!

Kirkko-ohjelma
Facebookin Häät 2016-ryhmässä keskusteltiin tuleeko hääpareille kirkko-ohjelmaa vai ei. Muistaakseni vastaukset jakautuivat aika 50/50, eikä kirkko-ohjelma omasta mielestänikään ole pakollinen. Halusin kuitenkin tehdä kirkko-ohjelmat ja sisällyttää niihin onnenkyyneliä varten tarkoitetut nenäliinat. Yksi syy oli se, että toiveenamme oli aplodit ensisuudelman jälkeen. Moni luulee, että kirkossa ei saa taputtaa. Varmistimme papilta onko taputus ok, ja mainitsimme "kehotuksen" aplodeista kirkko-ohjelmassa. Kirjoitinkin erillisen postauksen vihkimisestä, mutta pakko jälleen mainita miten ihana fiilis se oli kun taputukset raikuivat pienessä kirkossa. Se teki mielestäni rennon ja yhteenkuuluvuuden tunteen juhlavieraillemme :).

Ostimme sinellistä helmiäsipahvia, johon liimasin tulostetut ohjelmalappuset. Ne noudattivat samaa värimaailmaa teemamme kanssa. Kirkko-ohjelman kannessa oli yksinkertainen hopeinen tarra sormuksista. Teimme niitä yhden illan kaason kanssa, ja saimme valmiiksi vain 1/3 osan. Jätin loppujen tekemisen vähän viime tinkaan, joten hääviikolla unet jäivät tekemisenkin paljoudenkin johdosta vähiin. Itseasissa kirkko-ohjelman tekeminen osoittautuikin yhdeksi haastavimmaksi hääaskareista, välillä liima loppui kesken, välillä taas yö tuli vastaan. Hääpäivänä kaasot ottivat vieraat vastaan kirkolla ja jakoivat ohjelmat ulko-ovilla heille.


Sikarit
Häissämme yksi isoin "somiste" oli sikaribaari. Sulho kävi hakemassa isänsä kanssa sikarit hääviikolla. Testasimme yhdessä sommittelua kotona ja kaasot asettelivat sikarit samalla tavalla hääpäivänä sikaripöydälle. Itse en ehtinyt/muistanut katsastaa pöytää, jonka ympärillä varsinkin miesvieraat pörräsivät ahkerasti. Sikarit menivät kuin "kuumille kiville" ja oli ideana loistava. 



Kyltit
Kuten arvata saattaa, miestenhuoneessa koreili teksti "sokka irti" ja naisille Kaija K.:n biisistä tuttu huudahdus "korkkarit kattoon". Nämä kyltit eivät olleet välttämättömiä, mutta toivat mielestäni kivaa tunnelmaa myös salin ulkopuolelle. Vieraskirja-kyltti oli vieraskirjan vieressä ja sikaribaarissa komeili sille omistetttu teksti.


Paikkakortit
Minulla oli paikkakorteiksi monenlaisia ideoita, mutta päädyin lopulta melko yksinkertaisiin valkoisiin kortteihin, joihin liimasin glitterteipillä säihkyvän reunuksen. Nimet kirjoitin tummansinisellä tussilla. Paikkakorteista tuli mielestäni hienot, vaikka nekin jäikin aika viimetinkaan (aaton aatolle). Hääpäivänä säihkyvä glitter toi mieleen kimaltelevan meren, joten senkin puolesta paikkakortit sopivat erinomaisesti teemaamme.


Ohjelma ja menu
Hääpäivän menu postauksesta saatoitte bongata menu- kyltin. Olin tulostanut jokaiseen pöytään menu- ja ohjelmalaput, jotka henkilökunta oli asetellut pöytiin hopeisille pidikkeille. Väreiksi oli valittu samat kuin kirkko-ohjelmaankin. Musta väri tuntui tylsältä, joten sininen ja hento vaaleanpuna toimivat mielestäni oikein hyvin keskenään.




Hääkarkki
Hääkakkina toimi macarons leivos sekä vaahtokarkki. Häitä edeltävänä aamuna pakkasimme karkit rasioihin, joihin lisäsin printatut kiitos-tekstit. Hääkarkeista tuli oikein söpöjä. Kokonaisuuden kruunasi sulhon valitsema mr & mrs satiininauha. Kaasot jakoivat hääkarkit vieraille hieman ennen kakun leikkausta.


Vieraskirja
Hääpäivänä vieraskirjana toimi "vanha" vieraskirjamme. Emme halunneet erillistä vieraskirjaa jokaista elämäntapahtumaamme varten, vaan jatkamme samalla kirjalla (viimeksi tuparien merkeissä). Kirjaan muisti illan aikana kirjoittaa noin puolet vieraista.



Millaisia somisteita teidän häissänne nähtiin?

Jatkuu...

10/20/2016

Häämenu

Tässä välissä kurkataan hääpäivän ruokailuun. Kulosaaren Casinon häämenutarjonnassa oli runsaasti eri vaihtoehtoja. Kirjoitin aiemmin häämenuvalkoimista täällä. Koeruokatilaisuudessa kävin ystäväni kanssa, sillä sulho oli silloin kipeä. Jos vain mahdollista, niin ehdottomasti suosittelen tulevia hääpareja käymään koeruokailussa, jotta valintaa ei tule tehtyä pelkästään kuvauksen perusteella. Ainakin meillä muuttui muutama alkupalavaihtoehto toiseen koeruokailutilaisuuden jälkeen.

Olemme erittäin tyytyväisiä valitsemiimme vaihtoehtoihin. Ruoka oli äärimmäisen hyvää, vieläkin on mukava muistelella vesi kielellä varsinkin pääruokaa! Saimme myös vierailta todella paljon kiitosta maittavasta ruuasta, loistavista viineistä ja hyvästä palvelusta. Suuri kiitos Casinon asiantuntevalle henkilökunnalle ja kokeille!

Tässä siis hääpäivämme menu.
Halusimme, että kakku on vieraille arvoitus ja jätetään se vielä paljastamatta tässä postauksessa.
Olin tulostanut tämän menun samaisessa muodossa myös juhlapöytiin.

Kuva: Marko Laukkarinen
Lohta tarjottiin niille, jotka eivät syöneet punaista lihaa/ olivat raskaana. Ainoastaan kasvisruokaa nauttivia vieraita ei meidän häissä ollut, joten kasvisruokavaihtoehtoa ei tarvinnut erikseen miettiä.

Millaista menua te olette ajatelleet?



Jatkuu...

10/13/2016

Häävieraiden vastaanotto

Kuvauksemme aikana häävieraamme siirtyivät kirkosta juhlapaikalle kävellen. Olimme hääkutsussa "varoittaneet" naisvieraita varautumaan mahdollisesti mataliin kenkiin hiekkatien vuoksi. Kävelyreitti on melko lyhyt, mutta korkeilla koroilla hieman hankalakulkuinen. Tässä muutamia vierailta saatuja fiilistelykuvia.


Kulosaaren Casinolle tullaan pienen sillan yli, josta on upea maisema Suomenlahdelle päin. 
Meri kimalsi kauniisti ja ilma oli raikas, mutta lämmin.

Tässä aika hauska kuva hääseurueestamme (tai kaikkien ilmeistä) kun olemme saapuneet kuvauksista. Olen nimittäin juuri maininnut hääseurueelle, että puvun kanssa kävely on hankalaa ja tämä taitaakin olla yksi harvoista kuvista, joissa ei hymyillä.

Meille nimittäin kävi pieni moka kaasojen kanssa hääpukua pukiessamme. Kaasot olivat jo laittaneet vetoketjun ja kaikki napit kiinni, hääpuku istui hyvin ja oli oikealla kohdalla. Toinen kaasoista suoristi helmaa ja veti samalla vahingossa vannehametta. Aluksi se ei haitannut, mutta kun jäin isäni kanssa hotellille kahdestaan, huomasin että vannehame luisuu alaspäin. Juuri ennen kirkkoon lähtöä yritin nostaa sitä alakautta ylöspäin isäni avustuksella. Se onnistuikin, mutta vannehame pysyi paikoillaan vain vihkimisen ajan. 

Kuvauksissa huomasin alushameen jälleen valuneen ja se vaikeutti kävelyä (ja nauratti tietysti sulhoa, kuvaajaa ja hääkuskia). No itsekin huokaisin helpotuksesta, sillä olisihan se ollut kauhea kompastua siihen kirkossa kävelessämme. Kuvassa seurue avustaa kyllä hienosti hunnun kanssa, vaikkei se varsinainen ongelma ollutkaan.

Häävieraiden vastaanotto, eli kättely ja onnittelut oli sään salliessa sovittu järjestettäväksi Kulosaaren Casinon pihalle. Kaasot ja bestmanit olivat ohjanneet vieraat Merisalin puolelle, 
jonne suuntasimme suoraan kuvauksesta tultuamme.

Kuva: Marko Laukkarinen
Onnittelut alkoivat bestmanin kehotuksella hääparin vanhemmista.

(Pahoittelen kuvien huonoa laatua)

Onnitteluiden jälkeen vieraille ojennettiin kuohuvaa ja toinen bestmaneista nosti maljan tuoreelle avioparille. Otimme pihalla myös yhteiskuvat. Oli ihana huomata, että he ovat sattumalta muodostaneet sydämen tähän kuvaan. Lisäksi aika moni vieraistamme oli pukeutunut tummansiniseen, joka oli yksi teemaväreistämme.

Kuva Marko Laukkarinen

Ja vielä siitä vannehameesta. Päätin ottaa sen kokonaan pois onnittelujen jälkeen. Kävely oli kuitenkin vielä hankalampaa ilman vannehametta, joten ei auttanut muu kuin yrittää laittaa se takaisin. No eihän se taaskaan pysynyt koko iltaa paikoillaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut laittaa se kunnolla takaisin avaamalla hääpuvun kaikki napit. Näin se olisi varmasti pysynyt loppuillan paikoillaan, mutta siihen olisi mennyt todella paljon aikaa. 

Häätanssin tanssittuamme ja dj:n saapuessa huomasin vannehameen jälleen pudonneen, tällä kertaa polviin asti. Koska virallinen osuus oli kuitenkin ohi, päätin ottaa sen kuitenkin loppuillaksi pois.Onneksi en antanut tämän(kään) vaikuttaa juhlatunnelmaan!

Jatkuu...

10/11/2016

Hääkuvaus osa 2

Ensimmäisestä kuvauspaikastamme siirryimme suoraan Kulosaareen. Emme kuitenkaan kurvanneet vielä vieraiden näkyville vaan jäimme ottamaan kuvia Casinon lähettyvillä olevaan puistoon/ puistotielle. Halusimme ottaa luonnossa kuvia, mutta meillä ei ollut tiettyä paikkaa valmiiksi mietittynä. Itseasiassa idea tästä kuvauspaikasta syntyi vasta hääautossa. Mielestäni tämä kuvauspaikka on Kruununhaan lisäksi ihana!

 Tämän postauksen kaikki kuvat: Marko Laukkarinen

Kuvaustilanteessa sää näyttää tyyneltä ja päivä olikin todella hyvä. Välillä kuitenkin tuntui, että joku astuisi huntuni päälle ja nykäisisi siitä, josta huomautinkin pari kertaa sulhaselle. Sulho ei kuitenkaan ollut tähän syypää vaan tuuli! Onneksi huntu pysyi hyvin hiuksissani kiinni, eikä lentänyt lähellä olevaan mereen. Kuvaustilanteessa toinen (näin jälkikäteen) huvittava hetki oli morsiuskimppuni yllä pörräävät ampiaiset! Sitä ei ainakaan näistä kuvista huomaa, mutta välillä teki mieli heittää kimppu ampiaisille ja juosta karkuun.  


Hääkuvaukset kestivät kokonaisuudessaan tunnin, sillä emme halunneet odotuttaa vieraita. Kuvauksiin lähdettyämme vieraat kulkivat juhlapaikalle kaasojen ja bestmanien opastuksella. Matkaa kirkolta juhlapaikalle on noin 500 metriä. Vieraat eivät siis onneksi joutuneet odotella meitä kovin kauaa, sillä siirtyminen juhlapaikalle vei oman aikansa. Kulosaaren Casinolle saavuttuaan juhlaväki ehti rauhassa ihastella merimaisemaa, nauttia virvokkeista ja vaihtaa kuulumisia muiden vieraiden kanssa.

Mielestämme myös nämä kuvat ovat onnistuneita, vaikka olemmekin niitä vasta muutaman nähneet.

Jatkuu...

Hääkuvaus osa 1

Olemme vihdoinkin saaneet muutamia kuvia hääpäivästämme, joten blogin pariin on paljon mukavampi palata. Hääkuvaajamme Marko Laukkarinen on osannut kauniisti vangita aidot tilanteet ja kuvat ovat meidän näköisiä. Mielestämme kuvista välittyy iloinen, rento tunnelma täynnä rakkautta ja onnea. Malttamattomana odotellaan sitä hetkeä, kun saadaan loputkin hääkuvista käsiimme.

Viime postauksessa kirjoitin meidän mieleenpainuvasta vihkimisestä ja nyt on aika palata kirkko-osuuden jälkeisiin tunnelmiin. Näimme sulhon kanssa ensi kertaa hääpäivänä vasta kirkossa, joten lähdimme kuvauksiin suoraan vihkimisen jälkeen. Olimme voittaneet Häät-lehden järjestämän kilpailun kautta hääautoksemme upean, helmiäsvalkoisen Renault Talismanin kuljettajan kera. Auto sopi täydellisesti meidän moderniin hääteemaamme, joten voitto tuli oikeaan osoitteeseen.

Tämän postauksen kaikki kuvat: Marko Laukkarinen


Minulla oli hieman haasteita mahtua runsaan hääpukuni kanssa sisälle, mutta sulhon avustuksella siinä kuitenkin onnistuttiin hyvin. Kilistelimme vasta vihittyinä samppanjalla ja kertasimme vihkitoimitusta läpi. Sitä tunnelmaa on vaikeaa pukea sanoiksi, yksinkertaisesti maailman paras fiilis. 


Ahkerana Instagramin käyttäjänä nappasin meistä ensimmäisen kuvan 
avioparina somekansalle ja tietysti blogini lukijoille.


Olimme valinneet muutaman kuvauspaikan, joista ensimmäinen oli Rauhankatu Kruununhaassa. 
Olen asunut Kruununhaassa aiemmin kolme vuotta, joten se on minulle rakas kaupunginosa Helsingissä. Halusimme kuvauspaikan, jossa on meille läheisiä elementtejä: meri, 
rento kuvausmiljöö ja ripaus historiaa.


Tässä yksi lemppari kuvistani


Upea hääkimppuni oli kukkakauppa Madonnan käsialaa


Miten te valitsitte hääkuvauspaikan? 
Missä kävitte nappaamassa hääkuvat?

Seuraava postaus: Hääkuvaus osa 2

Jatkuu...